Eräs ystäväni oli tehnyt paperista taittelemalla hienon "kukkapallon", joka on tarkoitettu ripustettavaksi koristeeksi. Se oli siis ihan ihmisten kokoinen, mutta pitihän minun tietenkin yrittää tehdä sama nukkekotikoossa.

Ensin piti taitella 60 pientä paperineliötä kukan terälehden muotoon. Useampi päivä meni aikaa, koska en kovin montaa viitsinyt kerralla taitella.  Osat liimasin palloksi, jonka halkaisija on noin kaksi senttimetriä. Täytyy kyllä myöntää, ettei lopputulos ole ihan vaivan arvoinen. Alkuperäinen pallo näytti paljon paremmalta. Ehkä joku muu paperi kuin tuo kellertävä silkkipaperi olisi ollut kauniimpi, tai sitten minä en vain ymmärrä tällaisten koristusten päälle.

En etsinyt ohjetta mistään, mutta löytynee googlella, jos joku muu haluaa kokeilla.

Edellisen postauksen ulko-oveen samoin kuin sen takana näkyvään välioveen tein yksinkertaiset kahvat tosi helposti. Jos joku miettii, miten tekisi nukkekotiin ovenripoja, niin tässä tulee ohjetta yhteen vaihtoehtoon. Kuvat ovat surkeita, mutta teksti selventää.

Tarvitaan pätkä paksuhkoa rautalankaa, minulla tässä noin 1.5 mm paksua. Parasta on jos voi valita langan paksuuden niin, että käytössä on myös saman kokoinen poranterä. Lisäksi tarvitaan vain pihdit rautalangan taivuttamiseen ja katkaisemiseen sekä pala ohutta pahvia, josta leikataan pieni ympyrä, johon tehdään keskelle rautalangan mentävä reikä esim. paksulla neulalla.

Taivuta rautalangan pää sopivan pituiseksi kahvan kädensijaksi, älä katkaise vielä. Kasta taivutettu pää liimaan (mikä vain paksu liima käy, minulla puuliimaa) tai sudi siihen liimaa pensselillä kunnon kerros.

Anna kuivua kahvan pää alaspäin, jolloin muodostuu pisaran muotoinen pää. Jos kahva ei ole vielä sopivan kokoinen, toista käsittely. Liiman sijasta voi tietysti käyttää myös massaa tai vaikkapa pitkulaista helmeä, niin saa vähän erinäköisiä kahvoja.

Seuraavaksi pujota pahvirenkula kahvaan ja maalaa haluamallasi tavalla. Poraa oveen tiukka reikä kahvalle.

Jos haluat, voit tehdä molemmat puolet erikseen.Katkaise silloin loppupää parin millin päästä helasta, liimaa kahva reikäänsä ja tee toisen puolen kahva samalla tavalla. Mutta varsinkin jos ovea on tarkoitus aukoa kahvasta vetämällä, voit myös jatkaa toisen kahvan samasta rautalangasta: Liimaa ensimmäinen kahva paikalleen niin että loppu rautalanka tulee ovesta läpi, pujota toiselle puolelle valmiiksi maalattu pyöreä pahvihela, liimaa se oveen ja taivuta ja katkaise rautalanka sopivaksi. Sitten vain liimalla paksuntaminen ja maalaus paikallaan.

Valmis ovenripa 70-luvun puuviiluovessa.

Edelleen jatkuvat suuritöiset jutut. Valmistin pari puuhellaa samalla Högfors-mallilla, mikä omakin hellani on. Luukut aukeavat ja tulipesässä on arina. Tein myös polttimoa varten valmiiksi reiät, jos hellaan haluaa sähköisen tulen. Kuvattu huomenna Tampereelle matkaavan pinon päällä.

Viikonloppuna on Tampere-talossa Nukkekotimessut, joihin osallistun. Tässä näkyy vähän vilausta tuotteistani. Ne teistä, jotka olette sinne tulossa, tervetuloa tutkimaan pöytääni!

Tällaisena hienona talvipäivänä voisi lähteä vaikka rekiajelulle - jos vain olisi hevonen.

Mitään mittatikkua ei sattunut kuvaan, mutta lumiukko on pieni kynttilä.

Niinä välivuosina kun nukkekotiharrastukseni oli vähäisempää, tein jonkin verran tämänkaltaisia tauluja, joissa oli aina pari huonekalua. Enimmäkseen annoin niitä lahjoiksi, tämän tein itselle vessan seinälle.

Pohjana on vanerista tehty viisi senttiä syvä laatikko, kehys on lasilla varustettu valokuvakehys. Pesukomuutti, tuoli ja pyyheliinanaulakko ovat kopioita omista oikeista kalusteistani, värit vain muutettu, mittakaava näissä on 1:10 ja materiaalina kaupan hedelmälaatikkovaneri. Pyyheliinapeitossa kuva on vain piirretty kankaalle.

Sitruunamehupullo on syystä mukana kuvassa. Pullo on pehmeää ja helposti leikattavaa muovia (jopa saksilla tai terävällä puukolla), ja pesuvati ja kannu on tehty siitä. Vati on valmiina leikattavaksi irti tuossa Sisilia-sanan yläpuolella, siinä on sopiva paksunnos reunassakin. Tässä työssä jäljelle jääneestä yläosasta on tullut omituisen näköinen kannu, mutta siinä olisi muotoa moneen parempaankin astiaan.

Hämärä laskeutuu jo, mutta lyhtyä ei ole vielä sytytetty. Sisältä sen sijaan paistaa jotain valoa. Siellä taidetaan valmistautua saunan lämmitykseen.

Oikein hyvää joulua kaikille!

Korttiaskartelusta en ole koskaan kovasti innostunut, mutta tein ylioppilaskortiksi kummipojalleni tällaisen pienen "huoneen". Kuvaamisen jälkeen siihen tuli vielä pleksilasi eteen.

Laittelin kangaspuihin loimet, mikä oli yllättävän haastavaa kangaspuiden pienen koon vuoksi. En minä tosin ole koskaan laittanut loimia isoihinkaan puihin, vaikka kutonut olenkin. Vaihekuvia aioin ottaa enemmän, mutta en sitten työn tuoksinassa muistanutkaan. Ympäristö näyttää kuvissa aika sekaiselta, siellä lojuu tarpeellisia ja tarpeettomia välineitä. Alustana on askartelussa käyttämäni erittäin kätevä vanha muovinen leikkuulauta, jonka päällä on näköjään joskus maalattukin.

Tässä toiset päät ovat jo kiinni ja niisintäkin suoritettu. Olisi kai ollut helpompaa ja oikeampaa kiertää loimi tukille ennen tätä, mutta enpäs huomannut.

Sitten loimet on saatu kaiteesta läpi. Kaukoviisaasti en yrittänyt kovin leveää lointa, tässäkin oli kylliksi hommaa. Kangas olisi kyllä tässä tapauksessa saanut olla hiukan kapeampi myös.

Lopuksi solmitaan vielä toiset päät kiinni. Pinseteillä on käyttöä.

Nyt onkin jo siirrytty ulos aurinkoon kutomaan.

Mukana kuvassa Lahteen tulevat keinutuolit. Ja hirmuliskon häntä...

Vielä on jonkin verran lunta, mutta nukkekodin seinustalta se on jo sulanut. Polkupyörä on otettu esille. Lämpömittari näyttää toistakymmentä astetta lämmintä. Puuvajassa on kovin tyhjää, polttopuut on melkein kaikki käytetty talven aikana.

Mitä pyörän takana on? Saisiko siihen yhtään tarkennettua?

Ei kovin hyvin, mutta leskenlehtiähän sinne on puhjennut. Pyörä on valmistavaraa, sellainen halpa kokonaan musta, tässä vähän paranneltu. Yksi oleellinen varuste siitä vielä puuttuu, nimittäin ketjut. Maitotonkkakin on valmis löytö, se on umpinainen, läpeensä metallia, todella raskas, oli messingin värinen, maalasin alumiiniseksi.

Arvontapalkinto on varmaan jo voittajalla. Pakattuani sen huomasin, etten muistanut ottaa kuvaa - no, ehkä Ilona esittelee sitä blogissaan.

Löysin vanhoista tavaroistani pikkuisen muovirasian läpinäkyvällä kannella. Mietin, että sille voisi olla käyttöä pienten esineiden säilytyksessä. Tarkemmin katsottuna siellä olikin jotain sisällä.

Ohuesta rautalangasta väänneltyjä paperiliittimiä ja hakaneula vuodelta 1985! Vaikka ovat vähän epätasaisen kokoisia ja muotoisia, niin en viitsi tehdä uusia, kelvannevat kirjoituspöydän laatikkoon. Mittatikku unohtui kuvasta, mutta rasia on noin 2.5 cm pitkä.

Jostain syystä en vain saa tehtyä nukkekotiini tekstiilejä, en verhoja ikkunoihin, takkia naulakkoon tai edes pyyheliinaa. Petivaatteetkin ovat äitini tekemät vanhaan Taloon. En käsitä, mikä siinä on niin hankalaa. Ompelisin ihan mielelläni, mutta en vain saa aloitettua. Laitetaanpa nukkekotiin ompelukone, jospa vaikka asukas kotiin tultuaan ompelisi itse itselleen verhot.

Ompelukone on ostettu vuosia sitten romutorilta, taisi olla Forssan Pick Nickistä, uuden tavaran myyjältä, jolla oli lisäksi esim. nukkekodin polkupyöriä. Saman kaltaista tavaraa kaupitellaan vieläkin kesäisin markkinoilla ym. tapahtumissa. Maalasin konetta vähän: pöytätaso oli musta ja itse kone kiiltävä metallinen.

Makuuhuoneen järjestys tulee vielä muuttumaan kunhan teen sinne sängyn sivustavedettävän sohvan tilalle. En ole vielä keksinyt, millaisen tekisin. Rautasänky houkuttelisi, mutta toisaalta haluaisin oikein koristeellisen puisen päästävedettävän sängyn. Taustalla näkyvä tuolikin on menossa keittiöön, makuuhuoneeseen tulee varmaan joku, missä on pehmustettu istuin.

Kuten muutamat tiesivät ja monet arvasivat, niin lämmitin oli kyseessä. Ja tässä työmaakuvassa näkyy, että sähköllä toimiva lämmitin.

Mallina minulla oli vanha Slev-merkkinen sähkölämmitin, jossa on Arabian valmistama posliinikuori. Esimerkiksi Huuto.netissä niitä on melko usein myytävänä, kirpputoreillakin joskus, kuten oli havaittukin. En löytänyt tietoa, milloin niitä on valmistettu, mutta arvelen, että noin 1950-luvulla. Muistaakseni niissä on piippuleima. Pikkuisen yksinkertaistin mallia, kuitenkin se on täysin tunnistettava.

Arvonta on siis suoritettu kaikkien vastaajien kesken ja onnetar suosi Ilonaa, Nukkekotihöperö-blogista.  Onnittelut! Palkinto on edelleen yllätys. Ilona, lähettäisitkö minulle sähköpostitse nimesi ja osoitetietosi osoitteeseen mirkanminiatyyrit @ gmail.com (jätä välit pois @-merkin ympäriltä), niin vien paketin postiin.

Kiitos vielä kaikille osallistuneille.

Kun kerran aloin niitä puisia korveita tehdä, niin jatkoin sitten vähän isommalla.

Pesuhuoneeseen syntyi uusi parempi pesusoikko. Johan alkaa pyykkääminen sujua. Soikossa odottaa käyttäjäänsä  "lasinen" pyykkilauta.  Tähän asetelmaan olisi sopinut eräs vanha puusanko, mutta en millään löytänyt sitä ennen kuin kuva oli otettu ja koneella, siksi sen sijalla esiintyy ostettu metallinen ämpäri. Pakkaukseen kuului ämpärin lisäksi muita siivousvälineitä, joita on vilahdellut kuvissani.

Tämä kuten yksi aiempikin kuva tapahtuu vanhassa Lundby-kokoisessa nukketalossa, johon nämä tavarat ovat liian isoja.

Huomenna sitten sinne Porin nukkekotitapahtumaan!

Tein kaksi "vanhaa" taulua.

Kuvat ovat peräisin lapsuudestani ja odottaneet kehystämistä tähän saakka. Tämän kaltaisia kehyksiä saa toki ostaa pikkurahalla valmiina muovisina, mutta halusin tehdä ne itse. Tein ne kipsistä, mikä ei ollut kovin järkevää. Noin kapoiset kipsiosat ovat aika hauraita, molemmat katkesivat käsittelyssä. Saihan ne liimattua, eikä näiden ole tarkoituskaan näyttää uusilta ja virheettömiltä. Kestävämmät kehykset saisi, kun tekisi ensin rungon puusta ja vain nuo pinnan koristukset kipsistä, niin kuin oikeissakin vastaavissa on.

Joku on käynyt luistelemassa.

Nämä luistimet olen tehnyt itsekovettuvasta massasta. Ovat aika isot, mutta eipä palele jalat, kun mahtuu villasukkia.

Tässä taannoin ihmettelin vanhan Talon kadonneita joulukoristeita, mutta silloin iloitsin mielessäni, että himmeli sentään on tallella vintin kurkihirrestä roikkumassa. Vaan kuinkas kävikään, ei siellä mitään roikkunut! Eikä himmeliä näkynyt myöskään pahvilaatikoissa, mihin olin pakannut Talon muut tavarat. Ovatkohan Taloon muuttaneet jyrsijät pistelleet sen poskeensa lankoineen kaikkineen? (Nukketalon eteisen lattialta nimittäin löytyi hiirenpapana.)

Onneksi minä yhtenä yönä muistin, että olin ottanut himmelin alas ja varastoinut sen varmaan paikkaan korkoosen alapedille, johon en kurkannut tavaroita penkoessani. Tässä se on uuden talon keittiössä.

Himmeli on siis vanha, tehty ehkä 20 vuotta sitten. Muutama olki on haljennut, mutta helpompaa olisi tehdä kokonaan uusi kuin alkaa korjaamaan. Lisäksi olisi ollut fiksumpaa tehdä sisustasta avoin, näyttää liian umpinaiselta näin. Materiaali ei ole oikeasti olkea vaan jotain ohuempaa luonnonheinää. Se on vähän tummunut vanhetessaan mutta ei liikaa.

Lunta on tullut reippaasti kuten oli viime talvenakin, mutta ei hätää: nyt ei nukkekodinkaan pihalla hautauduta kinoksiin, sillä tein lumikolan.

Tämä yrittää olla vanha ja kulunut peltinen lumikola, mutta työntöaisassa on kyllä liian hyvä maali. Täytyy sitä vielä vähän sotkea.

Virkkaaminen on kivaa, varsinkin kun työ on näin pieni ja valmistuu nopeasti. Virkkasin muutaman pienen pyöreän pöytäliinan. Mallit muotoontuivat tehdessä, mutta pyrin pieneen kuvioon, jottei tulisi kovin isoja reikiä eikä mittakaavaan nähden liian korkeita pylväitä.  Lanka on tavallista ompelulankaa. Vihreä on vähän turhan räikeä, mutta käteen sattui osumaan tuon värinen rullalanka.

Tämän upean tiffanylampun sain tamperelaiselta nukkekotiharrastajalta vuonna 1995 tai 1996. Kohta sen jälkeen muutin itse pois Tampereelta ja yhteys lampun antajaan katosi. Hän oli sen itse tehnyt oikeasta lasista. Olisipa hauska tietää mitä hänelle nykyään kuuluu, mutta valitettavasti en enää muista kyseisen henkilön nimeä ja lienee lähes mahdotonta jäljittää, jollei hän vieläkin harrasta nukkekoteja ja sattumalta päädy lukemaan tätä.

Lamppu roikkui keittiön katon reunassa vain kuvauksen ajan, eihän täällä ole sähköä. Öljylamppua sen sijaan suunnittelen.

Vanhan talon matot kudoin oikeilla isoilla kangaspuilla, ja ne ovat hieman liian paksuja näyttääkseen luontevilta, vaikka leikkasin erittäin ohutta kudetta. Uuteen taloon valmistui pari räsymattoa ja heti näyttää kodikkaammalta.

Makuuhuoneeseen tuli tällainen matto, vaikka mielestäni tämä raidoitus eri värisenä olisi sopinut paremmin keittiöön.  Sänkyä huoneessa ei ole lainkaan, sen sijaan vanha sivustavedettävä sohva, joka levittyy oikeasti. Sen tein joitakin vuosia sitten.

Keittiöön tuli pirteämmän värinen matto:

Mattoja ei ole kudottu näillä kangaspuilla eikä millään muullakaan, vaan kuten monet muutkin ovat tehneet tein ne liimaamalla villalangan pätkiä kankaalle. Purin kankaan päät ja solmin hapsut. Kangaspuut ovat täydellinen pienoismalli äitini omistamista oikeista 1800-luvun kangaspuista. Mittailin niitä ja tein piirustukset melkein kaksi vuosikymmentä sitten, mutta tänä vuonna vasta toteutin kangaspuut. Ne eivät tule sijoittumaan tähän taloon.

Kaikki muutkin esineet kuvassa ovat omatekoisia. Takaseinän puuhellan esikuva on Högforsin Siro-liesi.