Mehunkeitto on ohi ja koko ajan huoletti, että entäpä jos tulipesästä vierähtää kekäle paljaalle puulattialle, mutta nyt on sekin puute korjattu: laitoin vihdoin hellan eteen uunineduspellin. Koska ei sattunut olemaan sopivaa ohutta pellin palaa käsillä, leikkasin tuon kahvipussista ja liimasin lattiaan.

Myös porrasjakkaraa saatetaan tarvita ylähyllyille kurkotellessa. Sekin on uusi, vaikka näyttää aika kuluneelta.

Jos keittiössä aiotaan lueskella, niin on se aika jäykkää pikkutuolissa istuen. Keinutuoli olisi mukava ja kotoinen. Vaikka tällainen pehmustettu malli. Tämän tekemistä olen suunnitellut jo pidemmän aikaa, mutta ryhtymistä on jarruttanut haluttomuuteni tehdä mitään tekstiilejä.

Lukuunottamatta tuota yhtä ylimääräistä vekkiä selkänojassa olen tähän melko tyytyväinen, keinuukin oikein hyvin. Kirjakaappikin saa toistaiseksi olla, muodostavat yhdessä oikeastaan ihan kivan lukunurkkauksen.

Portaiden alapäähän keittiöön ei tahtonut sopia mikään huonekalu kunnes välähti mieleeni pieni 1950-luvun kirjakaappi. Kuinka ollakaan keksin sen katsomalla omaa isoa kirjakaappiani. Ja sitten vain tekemään.

Mutta voi kuinka surkean pieneltä se vaikuttaa! Tarvitaan korkeampi huonekalu, ehkä jokin toisen mallinen kirjakaappi. Vai olisikohan parempi pitäytyä keittiökalusteissa? Tässä kaapissa on toimivat "lasiset" liukuovet, joiden takana kirjat pysyvät pölyltä suojassa.

Kukkamaljakkona toimiva posliiniruukku on Reuterin valmistama. Joku ehkä huomaakin, mitä raikkaan keväiset kukat ovat. Pihalla kulkiessani havaitsin pieniä valmiita kimppuja lojuvan nurmikolla; ovat vaahteran kukintoja.

Ja tuolta yhdeltä seinältä puuttuu vieläkin jalkalista!

Tampereen messut olivat taas hieno kokemus, vaikkakin väkeä tuntui olevan viimevuotista vähemmän liikkellä. Kiitos kaikille pöydässäni vierailleille.

Nukkekotini keittiön seinille on ilmestynyt vähän uutta, pieni maustehylly maustepurkkeineen ja naulakko emaliesineille. Hellapuulaatikkokin on täytetty.

Maustehylly ei ollenkaan sovi renginkaapin viereen, ovat niin eri maailmoista. Suunnittelinkin sitä ensin tuohon tiiliseinälle, mutta kuuman hellan päällä ei ole kovin hyvä paikka pitää mausteita. Naulakko emalijuttuineen ei tässä oikein näy, mutta siitä tuli mielestäni kiva.

Hellalla olevasta valmiista paistinpannusta katkaisin liian pitkän varren, lisäksi sitä pitää näköjään vielä ohentaakin, oikein kunnolla. Ison kattilan laitoin tiskiveden lämmittämistä varten, ja nyt  vasta  kuvaa katsoessani tuli mieleeni, että onhan hellassa vesisäiliökin. Voihan tosin olla, että se vuotaa eikä siksi ole käytössä.

Emaliastiat miellyttävät minua oikeassakin elämässä. Yksi keräilykohteeni on punaiset emalikahvipannut, joita on kertynyt pitkälti toistakymmentä ja jotka ovat esillä jouluisin, muut ajat piilossa. Niinpä olen pitkään haaveillut tekeväni myös nukkekotiin jotain emalia, mutta kun niitä on näkynyt niin monessa muussa blogissa, niin ei ole huvittanut.

Tein nyt kuitenkin pari kannua ja mukia, tapetista. Kuvasinkin, vaikka nämä eivät tosiaankaan ansaitse tulla esitellyiksi. Kuvausalustana makuuhuoneesta lainattu arkku.

Kuvakulma vääristää mukit mataliksi ja leveiksi, ovat todellisuudessa ihan normaalimuotoisia. Niin ja toiseen mukiin yritin piirtää kuvan. Voinhan näyttää välillä epäonnistuneitakin tuotoksia: muki pääsi kuitenkin mukaan, vaikka kuva levisi lakatessa eikä enää muistuta etäisestikään mäkeä laskevaa jänistä, joka siinä oli tarkoitus olla ja johon otin mallia yhdestä oikeasta lasten emalimukista. Kaikki nämä päätyvät johonkin kaapin peränurkkaan jos eivät roskikseen.

Kahvipannun tekeminen ei tällä tekniikalla onnistu, siihen pitää keksiä jotain muuta. Jossain aiemmassa kuvassa näkynee hellalla tekemäni kuparipannu. Samalla tavoin voisi tietysti tehdä emalipannunkin, maalaisi vain toisin.

Kylläpä onkin kulunut aikaa sitten viimeisen kirjoitukseni. Nukkekotijutut ovat jääneet vähän muiden asioiden jalkoihin viime aikoina, mutta nyt jotain uutta on valmistunut. Valittelin tilapulaa keittiössä, ja niinpä valmistin sinne tällaisen hyllyn.

Lautashyllyn mallin suunnittelin itse sitä mukaa, kun tein, ja olen siihen melko tyytyväinen. Materiaalina käytin jäätelö- ym. tikkuja. Laatikot ovat tietysti aukeavia. Niissä voi pitää ruokailuvälineitä, vaikkei yhteen laatikkoon todellisuudessa mene kuin ehkä kolme lusikkaa, ovat niin pienet. Hyllyn syvyydelle aiheutti rajoituksen rappukäytävän ovi, jonka pitää mahtua avautumaan.

Vihreät muovilautaset kuuluivat nukkekodin kahviastiastoon, jonka pikkusiskoni sai lapsena vanhemmiltamme Lontoon tuliaisena (ja jota minä salaa hiukkasen kadehdin). Ainoastaan muutamia lautasia on tallella, kahvikuppeja ei ainuttakaan. Sinireunaiset lautaset, muovinen lasikulho ja alhaalla roikkuva siivilä ovat ostotavaraa, muut astiat itsetekemiäni, pulloharja on hammasväliharja.

Paljon tarpeellista pikkutavaraa vielä puuttuu nukkekodista. Aika vähän olen saanut aikaiseksi mutta jotakin sentään. Olen tehnyt posliiniastioita: kahvikuppeja, lautasia, kulhoja ja kannuja. Yksiväriset valkoiset perusastiat sopivat yhtä hyvin arkeen kuin juhlaan. Tässä muutamia kuvattuna tiskipöydällä.

Mutta missä niitä astioita pidetään, kun keittiössä on vain kaksi kaappia eli tämä tiskipöytäkaappi ja pieni renginkaappi seinällä?

Renginkaapin olen tehnyt vanhaan Taloon ja se on väritykseltään paremmin sinne kuin tänne sopiva, mutta on mielestäni niin kaunis, etten malta maalata uudestaan.  Ei siihenkään montaa astiaa mahdu, varsinkin kun jossakin täytyy säilyttää kahvia ja sokeria ynnä muita kuivaelintarvikkeitakin.

Ei tässä talossa tosin kovin suurta astiastoa tarvitakaan. Jos nimittäin tulisi vieras, niin heti loppuisivat istumapaikat, sillä keittiössä on yksi ainoa tuoli ja siinäkin näyttää nyt nukkuvan kissa. Tiskipöydän toisessa kaapissa täytyy olla likasanko, toiseen voisi sitten laittaa kattiloita ja kulhoja, ehkä sinne pari lautasta ja kuppiakin mahtuisi. Toistaiseksi kaapit ovat vielä tyhjiä.

Oli sen verran vielä rakentamisen jäljiltä sahanpurua nukketalon keittiön nurkissa, että piti tehdä lattiaharja ja rikkalapio. Tuntuvat toimivan.

Ovi on auki rappukäytävään ja ikkunasta paistavassa kirkkaassa auringonpaisteessa näkyy, että siellä on hirsiseinä. Oven yläpuolelle ripustettu kuparivuoka on suklaarasian pohjasta leikattu ja maalattu, vai olisiko ollut sittenkin suklaakalenteri.

Miksihän täällä muuten on nukenvaunut? Liekö haettu vintiltä viihdykkeeksi pienille jouluvieraille. Vanhat muoviset vaunut olen ostanut jokunen kesä sitten romutorilta. Olivat niin ihanat, etten pystynyt vastustamaan. Sarjaan kuuluu muitakin osia, kuten kolmipyörä.

Tein vielä pienen kynnysmaton keittiöön.

Kaikki kuvan tavarat lukuunottamatta pesuvatia ovat itsetekemiäni. Talossa ei ole vesijohtoa, siksi tiskaaminen tapahtuu vadissa. Tiskipöydän peltikansi on foliolla päällystetty puulevy.  Kuten sinisen mukin alta voi nähdä pikkuesineet ovat sinitarralla kiinni. Pyyheliinapeite on kirjottu ompelulangalla.

Kulmassa on puulaatikko ja sen päällä savesta ja itsekovettuvasta massasta valmistamiani astioita.

Vanhan talon matot kudoin oikeilla isoilla kangaspuilla, ja ne ovat hieman liian paksuja näyttääkseen luontevilta, vaikka leikkasin erittäin ohutta kudetta. Uuteen taloon valmistui pari räsymattoa ja heti näyttää kodikkaammalta.

Makuuhuoneeseen tuli tällainen matto, vaikka mielestäni tämä raidoitus eri värisenä olisi sopinut paremmin keittiöön.  Sänkyä huoneessa ei ole lainkaan, sen sijaan vanha sivustavedettävä sohva, joka levittyy oikeasti. Sen tein joitakin vuosia sitten.

Keittiöön tuli pirteämmän värinen matto:

Mattoja ei ole kudottu näillä kangaspuilla eikä millään muullakaan, vaan kuten monet muutkin ovat tehneet tein ne liimaamalla villalangan pätkiä kankaalle. Purin kankaan päät ja solmin hapsut. Kangaspuut ovat täydellinen pienoismalli äitini omistamista oikeista 1800-luvun kangaspuista. Mittailin niitä ja tein piirustukset melkein kaksi vuosikymmentä sitten, mutta tänä vuonna vasta toteutin kangaspuut. Ne eivät tule sijoittumaan tähän taloon.

Kaikki muutkin esineet kuvassa ovat omatekoisia. Takaseinän puuhellan esikuva on Högforsin Siro-liesi.